Tänään taidan istua kaikessa rauhassa sohvalla viinipullon ja suklaarasian kanssa. Voisi lukea Jane Austenia söpössä pinkissä yöpaidassa ja nukahtaa sitten jo kahdeksalta kirja sylissä...

Tai sitten voisi istua koneella hikisissä työvaatteissa, juoda kaljaa, syödä makkaraa ja haaveilla, että saisi kaljasta tarpeeksi voimia jotta jaksaisi kömpiä pesulle 

 Olen ollut laiska. Ainakin kirjoitusrintamalla. Jostain syystä tänään olin kuitenkin täynnä tarmoa. Heräsin tämän perhanan kevään takia jo aamuviideltä, kun aurinko armas paistoi verhonraosta sisään, ja heiluin sitten koko päivän kuin heinämies. Tai heinänainen. Osan ajasta nimittäin heiluin naisten vaatteissa. Siivoaminen on niitä hommia, joihin tarvitsen kaiken mahdollisen motivaation ja kun kiskaisen ylleni rintsikat, sukkahousut, hameen ja söpön topin, voin siinä inhottavaa hommaa tehdessäni kuvitella itseni sisäköksi tai jotain muuta outoa. Eihän se paljoa kuumotusta tuonut, siivoaminen vain on maailman epäeroottisinta hommaa, mutta sainpahan kuitenkin homman tehtyä. Olin niin varhain liikkeellä, että meinasin ripustaa pyykitkin narulle rennosti farkkuhameeseen pukeutuneena, mutta onneksi en tehnyt niin. Aurinko oli nimittäin herättänyt myös naapurin ja hän tuli samalle narulle. Olisi ollut aika kiusallista jutella siinä puoli tuntia partaa raapien ja hameenhelmoja nykien...

Transvestiitin siivouspuuhat ovat muutenkin hieman outoja. Makuuhuoneessa piti järjestellä matolla lojuneet tavarat siten, että polkupyörän rassaamisessa käytetyt työkalut työkalupakkiin, rintsikat pyykkikoriin ja mattoa suojanneet sanomalehdet kierrätykseen.

Nyt mieleeni muistui kammottava ajatus! Ripustinkohan epähuomiossa myös niitä hempeämpiä vaatteitani sinne pyykkinarulle...

En ripustanut. Piti käydä tarkistamassa 

Ikkunat pitäisi vielä pestä. Onnistuisikohan se, jos vetelisin ne miehekkäästi painepesurilla? Taidan kokeilla huomenna. Tai sitten voisin lyödä vanerilevyt ikkuna-aukkoihin ja vedota liian kirkkaisiin öihin. Paras vaihtoehto voisi kuitenkin olla se, että verhoilisin kaikki ikkunat foliolla ja selittäisin jotain sekavaa amerikkalaisten vakoilulaitteista ja ulkoavaruuden olennoista. Nyky-Suomessa on vähemmän noloa olla hullu kuin perverssi. Ja onhan se totta, ettei tällaista otusta kannata tuoda näkyville ainakaan lasten katseluaikaan.

Ei sillä, että hulluudessa olisi mitään noloa tai huvittavaa. Se on vakava asia eikä sairauksille pitäisi koskaan nauraa. Onneksi transvestismilta sentään riistettiin hiljattain tautiluokitus. Voin huoletta nauraa itselleni.

 Rakas Neitipäiväkirja. Istun tässä parvekkeella aamuauringon paisteessa sensuelli aamutakki ylläni ja syön kirsikkatomaatteja varoen sotkemasta juuri lakattuja pitkiä kynsiäni...

Hah! Istun nakuna suljettujen sälekaihdinten takana likaisella tietokonetuolillani, mussutan voileipää ja lipitän iänikuista appelsiinimehuani. Samalla etsin pureskelluista kynsistäni edes yhtä kohtaa, josta saisi hampailla otteen. Ärsyttävä pakkomielle tämäkin.

Eilen oli tarkoitus ryystää olutta (naisellista, eikö totta?) oikein kaksin käsin, mutten ollut saanut keskiyöhön mennessä alas kuin muutaman tölkin ja luovuin yrityksestä. Parempi niin, onpahan hyvä olo tänään. Tänään on tyttöilypäivä! Tekisi mieli pakata hieman "rekvisiittaa" autoon ja lähteä ajelulle vaikkapa naapurimaakunnan puolelle. Välillä on mukava tuntea tuulen heiluttavan hameenhelmaa ja hyväilevän sukkahousuihin verhottuja sääriäni, näitä karvaisia uppotukinpätkiä...

Olen minä vain aika perverssi mies 

 Tulipa hiki. Kävin nimittäin saunassa :)

Saunassa muistin nolon tapauksen muutaman vuoden takaa. Vaikken suuremmin mainostakaan tätä feminiinistä puoltani, niin jokapäiväiset alusvaatteeni ovat kuitenkin yleensä suhteellisen naisellisia. Kerran kävin saunomassa jo hyvissä ajoin iltapäivällä. Taloyhtiön sauna sijaitsee pihan perällä toisessa rakennuksessa ja sieltä palatessani tervehdin tuttuun tapaan naapuria, joka oli jälleen tekemässä pihatöitä, joihin itse osallistun syntisen passiivisesti. Löntystelin kämppääni ja heitin likaiset vaatteeni myttyyn eteisen lattialle (joissakin asioissa olen ERITTÄIN miehekäs...), koska tietysti hikoillut ruumis kaipasi kivennäisvettä. Vähän ajan kuluttua sitten nostin mytyn lattialta ja rupesin sullomaan sitä pesukoneeseen. Siinä vaiheessa tajusin jotain puuttuvan. Olin aivan varma, että minulla oli ylläni alushousut mennessäni saunaan. Olin myös varma, etteivät ne jääneet pukuhuoneeseen, koska tarkistan sen aina viimeisen päälle tarkkaan poistuessani. Mutta asunnosta niitä ei vain löytynyt. Toiveikkaana katsoin rappukäytävään. Ehkäpä ne olivat siellä. Ei. Ne olivat varmasti pudonneet ulos.

Seuraavan tunnin istuin ikkunan ääressä odottamassa, että naapuri lähti haravansa kanssa pois, jotta pääsin tarkistamaan käyttämäni reitin. Kun piha oli viimein tyhjä, säntäsin pää kolmantena jalkana etsimään pöksyjäni. Kyllähän minä ne lopulta löysinkin. Ne roikkuivat saunan pukuhuoneessa naulassa, johon en varmasti ollut niitä itse laittanut. Söpöt vaaleansiniset stringit, nätisti pitsiäkin siellä täällä... Naapuri ei koskaan maininnut asiasta sanallakaan, mutta varmasti hän osaa suorittaa päässälaskuja. Ykkösen ruma mies tulee saunasta + polulta löytyvät söpöt stringit = Ykkösen ruma mies on Pervertikko.

Ainahan noita meinaa sattua. Tänään viimeksi, kun laitoin aamulla vaatteet päälle ja ilma oli sen verran viileä, että tarvitsin myös pitkähihaista paitaa. Jätin alle sitten hieman hempeämmän vaatteen, sellaisen naisten piukean topin (joka onkin todella söpö lihavan miehen päällä). Keskellä päivää tuli sitten kuuma ja menin pukuhuoneeseen riisumaan liiat paidat pois. Vedin takin päältäni ja sen jälkeen kiskaisin pitkähihaisen pois. Kun vilkaisin peiliin, sieltä kurkisti takaisin Pervertikko kauneimmillaan. Vedin pitkähihaisen kiireesti takaisin päälle ja hikoilin loppupäivän...

Kesä on ankeaa aikaa. Liian vähän mahdollisuuksia harrastaa perverssejä pukeutumiskoodeja, kun rintsikoiden olkaimet kurkistavat hihattoman paidan alta ja sukkahousut näkyvät aivan liian helposti, kun käyttää shortseja.

Pitäisi kai joskus tulla kaapista ulos 

Istun tässä työnurkkauksessani hempeään silkkiyöpaitaan pukeutuneena ja kirjoitan näitä rivejä punaviiniä siemaillen sekä belgialaista suklaata mutustellen... Ja pyh! Tässä minä istun ihan normaaleissa miesten kalsareissa, raavin partaani ja ryystän appelsiinimehua. Ei innokkainkaan transvestiitti jaksa aina olla hemaisevana neitokaisena. Minä olen sitäpaitsi aika laiska ristiinpukeutuja, joka ei viitsi sonnustautua edes yksinkertaisimpiin hepeniin läheskään jokaisen työpäivän jälkeen.

Työ. Se onkin sellainen juttu, joka rajoittaa tyttöilyharrastusta. Fyysinen ulkotyö äijäympäristössä ei kannusta korkokenkien, hameiden ja korsettien käyttöön. Korkokenkien käyttöön ei tosin kannusta sekään ikävä tosiasia, että kengännumero on 44 ja elopainoa pitkästi toistasataa kiloa. Olisin varmasti hemaiseva näky sipsutellessani rapakossa tai keikkuessani tikapuilla piikkikoroissa. Työkavereilla olisi hauskaa. Etenkin talvella, kun hameenhelmasta ja parrasta roikkuvat jääpuikot täydentäisivät irvokasta näkymää. Youtube olisi täynnä toinen toistaan hauskempia kännykällä kuvattuja videonpätkiä, joissa Pervertikko konttaa milloin missäkin ja kiroaa katkenneita korkojaan, kynsiään ja nilkkojaan.

Vapaa-ajan harraste tämä ristiinpukeutuminen on. Naapurit ovat vuosien mittaan varmasti ihmetelleet sitä, että asuntoni sälekaihtimet ja rullaverhot ovat yötä päivää suljettuina. Jos he tietäisivät totuuden, jos näkisivät minut täällä keikistelemässä, asentaisivat he varmasti ulkopuolellekin näkösuojia ihan varmuuden vuoksi. Pysyn siis tiukasti kaapissa. Vain pari ihmistä on nähnyt minut naisten vaatteissa. Pyydän heiltä anteeksi aiheuttamiani traumoja.

Saapa nähdä millainen tästä blogista tulee. Lupaan, etten laita tänne mitään kammottavia valokuvia itsestäni sisäkönasuun tai vastaavaan pukeutuneena, enkä kerro irstaita yksityiskohtia huippuaktiivisesta seksielämästäni (viime kerrasta ei ole kuin muutama vuosi...). Tarkoitus on tehdä pilaa kaikesta, eniten itsestäni. K18-juttuja on siis turha odottaa.

On olemassa vaara, että tänne ilmestyy myös vakavampia kannanottoja. En päivitä tätä päivittäin, en välttämättä edes viikottain, mutta runoilen jotain aina kun inspiraatio iskee.