Istun tässä työnurkkauksessani hempeään silkkiyöpaitaan pukeutuneena ja kirjoitan näitä rivejä punaviiniä siemaillen sekä belgialaista suklaata mutustellen... Ja pyh! Tässä minä istun ihan normaaleissa miesten kalsareissa, raavin partaani ja ryystän appelsiinimehua. Ei innokkainkaan transvestiitti jaksa aina olla hemaisevana neitokaisena. Minä olen sitäpaitsi aika laiska ristiinpukeutuja, joka ei viitsi sonnustautua edes yksinkertaisimpiin hepeniin läheskään jokaisen työpäivän jälkeen.

Työ. Se onkin sellainen juttu, joka rajoittaa tyttöilyharrastusta. Fyysinen ulkotyö äijäympäristössä ei kannusta korkokenkien, hameiden ja korsettien käyttöön. Korkokenkien käyttöön ei tosin kannusta sekään ikävä tosiasia, että kengännumero on 44 ja elopainoa pitkästi toistasataa kiloa. Olisin varmasti hemaiseva näky sipsutellessani rapakossa tai keikkuessani tikapuilla piikkikoroissa. Työkavereilla olisi hauskaa. Etenkin talvella, kun hameenhelmasta ja parrasta roikkuvat jääpuikot täydentäisivät irvokasta näkymää. Youtube olisi täynnä toinen toistaan hauskempia kännykällä kuvattuja videonpätkiä, joissa Pervertikko konttaa milloin missäkin ja kiroaa katkenneita korkojaan, kynsiään ja nilkkojaan.

Vapaa-ajan harraste tämä ristiinpukeutuminen on. Naapurit ovat vuosien mittaan varmasti ihmetelleet sitä, että asuntoni sälekaihtimet ja rullaverhot ovat yötä päivää suljettuina. Jos he tietäisivät totuuden, jos näkisivät minut täällä keikistelemässä, asentaisivat he varmasti ulkopuolellekin näkösuojia ihan varmuuden vuoksi. Pysyn siis tiukasti kaapissa. Vain pari ihmistä on nähnyt minut naisten vaatteissa. Pyydän heiltä anteeksi aiheuttamiani traumoja.

Saapa nähdä millainen tästä blogista tulee. Lupaan, etten laita tänne mitään kammottavia valokuvia itsestäni sisäkönasuun tai vastaavaan pukeutuneena, enkä kerro irstaita yksityiskohtia huippuaktiivisesta seksielämästäni (viime kerrasta ei ole kuin muutama vuosi...). Tarkoitus on tehdä pilaa kaikesta, eniten itsestäni. K18-juttuja on siis turha odottaa.

On olemassa vaara, että tänne ilmestyy myös vakavampia kannanottoja. En päivitä tätä päivittäin, en välttämättä edes viikottain, mutta runoilen jotain aina kun inspiraatio iskee.